22.3.2017

Bongaatko sinäkin kuvasta hymynaaman?


Olipas kiva tulla harjottelusta kotiin kun aurinko paistoi ja linnut lauloi. Lisäksi ilahdutti se kun pääsin kotiin nopeammin, muutenhan mulla kestää tuon kotiinpääsyn kanssa. Tuo lisäaika on aina tervetullutta koska muuten sitä joutuu miettimään, että minkä asian jättää tänään tekemättä. Nyt on nimittäin alkanut näkymään tuo ettei blogille (tai kirjeille) tahdo jäädä aikaa samalla tavalla kuin ennen. Jos haluan tänään käydä lenkillä ja kirjoittaa kirjeitä, niin blogin on väistyttävä. Jonkun on väistyttävä toisen tieltä. Nostan hattua työssäkäyville äideille jotka pomppii paikoista toiseen. Myös tuo henkinen väsymys on aivan kamalaa, kun jokaisen päivän jälkeen on ihan veto poissa, mutta oon kuullut että sen pitäisi vielä väistyä. Positiivista silti on, että joka päivä päähän jää vähän enemmän tietoa. Osaanhan nytkin jo tehdä aamutoimet aikalailla itsenäisesti. 

Ettei mulla vaan olisi vapaata aikaa, niin tässä pitäisi vielä järjestää tuollainen tapahtuma tai tilaisuus, mutta emme ole vielä päässeet asiasta yhteisymmärrykseen kouluttajan kanssa. Tuohan piti tehdä ryhmätyötä jo koululla, mutta olin kipeänä silloin. Kaikenlaisia ideoita siis löytyy mutta eivät taida olla oikein sopivia, vaikka musta ne menisi ihan pienestä tapahtumasta. Haluaisin vain saada tuon tehtyä pois päiväjärjestyksestä ennenkuin alan alan vielä isommin tekemään näitä näyttösuunnitelman kohtia. 

Voitte siis uskoa että päänuppini on tänään ollut niin täynnä, joten päätin venyttää päivääni sen verran (menkööt siis yöunista sitten se 30min) että kävisin nollaamassa tuolla ulkona ajatukseni. Kerkesin olemaan hetken kotona kunnes lähdin puolen tunnin reippaalle lenkille jossa mutisin itseni kanssa. Tiesittekö muuten, että itsensä kanssa keskustelu on aika palkitsevaa. En kuitenkaan suosittele puhumaan ääneen, ettei saa kummeksuvia katseita. Ps. Ei tuo kävelylenkki mitenkään isossa määrissä piristänyt kun niin aina kaikkialla väitetään, mutta oli se silti kiva tehdä.  



Oli muuten viikonloppuna kiva herätä keskellä yötä siihen kun kissa (Pirpana) tippuu päälleni ja kaikki pelästyy mun älähdystäni sekä lähtee karkuun. Eikä ihme kun nukuimme kaikki ihan rauhassa, kunnes Pirpana tosiaan päätti lähteä leikkimään. Pirpana päätti vetää pelästyessään mun käden ja miehen pään kautta karkuun. Meille molemmille tuli kivat pienet pisteet kun kynnet uppos nahan läpi. Auts! Siitä tuli mieleen että edesmennyt Silla rakasti tuota touhua mutta ei ihan noin yllättävästi. Btw. emme ole vieläkään kuulleet mitään Sillan kuolinsyystä, tulee pieni epäilys että kuullaanko koskaan. 

Sitten me saatiin viikonloppuna aikaiseksi vihdoin ja viimeinkin tehdä kissoille ulkohäkki. Ensiksi mie siistein tuon terassin ja sitten alettiin tekemään. Mies oli tässä niin hyvä kun oli piirtänyt suunnitelmat valmiiksi, niin ei muuta kuin tekemään. Tuolla ne tälläkin hetkellä orrella keikkuu, paitsi Pirpana, hän ei mene ulos keikkumaan. Mies asensi sinne lautapaloista tasoja, jotka pehmustettiin vanhalla maton palalla ja lisäksi veimme yhden kiipeilypuunkin sinne. Siitä kisut on tykänneet, makaisivat siinä vain auringon lämmittäessä.  

Luulin tuossa viikonloppuna että mulla on mennyt uudet silmälasit rikki koska tuon alakehyksen kohtaan oli tullut kauhea rako, mutta kun kävin liikkeessä asiasta kysymässä niin ei se ollut mitenkään erikoista. Näihin tällaisiin laseihin kuulemma saattaa tulla sellaisia, enkä muista enää mitä nimitystä myyjä kertoi. No olisihan se ollut ikävää että 3kk ikäiset lasit on jo rikki, mutta aion kyllä seurata ettei se lähde tuosta leviämään. 


Mekko - Gap // Takki - Yours Clothing // Legginssit - Ellos
Kaulahuivi - Becksöndergaard // Laukku - Furla // Kengät - Rieker

Nämä asukuvat on otettu jo pari kuukautta takaperin mutta unohtunut taas koneelle, onneksi. Nyt kun tuota aikaa valokuvaukselle ei vain riitä. Musta nämä on silti todella kivat kuvat ja hei, ulkona otettu! Nyt kun mieskin oppi käyttämään kameraani, niin kenties nämä ulkona otetut asukuvat tulee lisääntymään. Oli se silti aikamoista kun piti olla ilman takkiakin, ulkona taisi silloin olla joku -10 astetta mutta se ei tuntunut niin pahalta. En silti suosittele menemään ilman takkia talvipakkasella. 

Tähän loppuun voisi ottaa vähän huumoria, se tekee meille kaikille hyvää. Bongaako kukaan kuvista hymynaaman, jos bongasit, kerro vain bonganneesi mutta älä sen tarkemmin. Mä bongasin sen kun kuvia pienensin ja siinä sitten repesin nauramaan. Ihan loistava paikka hymynaamalle!  Kuvat on kyllä täyttä huumoria ja pieniä virheitäkin, mutta se tekeekin niistä spesiaaleja, ainakin minulle.

20.3.2017

Matkalla kohti kevyempää ja terveellisempää oloa - 26. kuukausi


Hellureissan! Se olisi taas yksi kuukausi viety loppuun ja on ollut mielenkiintoista kun jouduin harjottelun takia fiksaamaan tuota ruokarytmiäni. Aamut alkavat melkoisen aikaisesti joten jouduin lisäämään itselleni yhden välipalan aamupalan ja lounaan välille. Tein toki ensin sen virheen että yritin sinnitellä veden voimin tuon pitkän välin mutta onneksi tajusin jo yhden päivän perusteella muuttaa sen niin, että ottaisin jonkun pienen välipalan. Välipalaksi olen valikoinut joko ProPudin taikka itsetekemän marjarahkan. Sitten olen myös joutunut alkaa juomaan kahvia, tai energiajuomia; kumpaa nyt sitten haluan ottaa. Jos valitsen energiajuoman, jaan sen yleensä kahdelle päivälle. Kahvinkin kanssa saa olla aika varovainen paljonko ottaa ettei se piristä liikaa, koska mun pitää joka arki-ilta klo 20 jälkeen alkaa hipsimään kohti sänkyä. Olen ollut erittäin tarkkana siitä että saan nukutuksi riittävästi. 

Nyt tulee siis syötyä 6 ateriaa päivän aikana, kalorit on edelleen se sama 1800kcal. Nyt tosin suosin suht samoja ruokia päivästä toiseen koska ei vain jaksa miettiä sen enempää. Aterioiden väli menee 3-4 tunnin väleissä, joskus aiemminkin. Liikkumiset on hivenen vähentyneet, salilla en ole yksinkertaisesti ehtinyt käymään, enkä toisaalta jaksaisikaan. "Työpäivän" jälkeen olen ollut henkisesti väsynyt, niin siihen fyysinen rasitus tuntuu liian ylivoimaiselta. Olen kuitenkin pyrkinyt kotona tekemään jotain pientä treeniä kuvissakin näkyvillä 3kg käsipainoilla. Lisäksi jos on ollut aikaa ja innostusta, olen käynyt kävelylenkeillä. Olen ehkä turhankin varovainen tuon liikunnan suhteen, mutta en vain haluaisi väsyttää itseäni liikaa. Liikunnankin haluan pitää mukavana, enkä sellaisena pakollisena pakkopullana.   


Mä oon päättänyt lopettaa rempan kuukausittaisen raportoinnin. Huomasin miten vaikeaa tämänkertaisenkin postauksen tekeminen on ollut kun on tuo harjottelu ja sitten vielä tämä maanantai on sellainen jolloin tulen kotiin todella myöhään. Elämäntaparemontti ei siis ole loppumassa, se jatkuu edelleen. Mietin vain näiden blogipostausten tekemisten vähentämistä, niitäkin siis tulee mutta silloin kun jotain kerrottavaa on. Tuntuu muutenkin että paino on nyt ollut enemmän ja vähemmän juntturassa. Se ei laske joka kuukausi samalla tavalla vaikka kuinka pitäisin ruokaohjelmasta kiinni ja liikkuisin. Ja se on alkanut syömään motivaatiota kun kokoajan on kurinalainen, sisukas mutta tulosta ei vain synny toivotunlaisesti.  

Tästä lähtien nämä remppapostaukset voi tulla milloin vain, vaikka viikon päästä lauantaina jos sellaiselta tuntuu. Otetaan siis vähän rennompaa otetta tälle kaikelle, vaikka toki se on rentoa ollutkin mutta vieläkin rennompaa. Viime aikoina on ollut vähän kuin pakko tehdä ja nyt se on alkanut tuntumaan taakalta. Kokonaan kun en halua lopettaa niin siitä tämä idea sitten tuli, että tekisin fiiliksen mukaan remppapostauksia. Sitä tässä mietin että pitäisikö tälle keksiä sitten oma nimensä, kun tämä on ollut tuolla "Matkalla kohti kevyempää ja terveellisempää oloa" nimellä jossa on juokseva kuukausimäärä mukana. Jos haluatte niin voitte ehdottaa uutta remppapostaus-sarjan nimeä. 


Tässä kuussa tapahtui hieman jännästi. Seurasin joka viikko painoni kehitystä ja suunta oli kokoajan laskeva. Sain siis tiputettua kokonaisuudessaan sen 10kg plussaukseni ja vielä risat päälle. Kokonaisuudessaan kuukaudessa tipahti -3kg, josta puolet oli niitä plussan tuomia kiloja. Olin aivan innoissani. Tuo antoi siis kokonaistulokseksi -43,5kg. Mutta sitten vaa'an paristoista loppui virta ja se näytti aika hurjia lukemia, monta kymmentä kiloa vähemmän. Vaihdoin vain paristot enkä ajatellut siitä sen enempää. Seuraavan kerran kun puntarille nousin, olikin painoni noussut ja syönyt kokonaan tuon 3kg saavutuksesi pois eli +-0kg! Arvatkaa vain kuinka paljon ketutti, mutta menemme nyt tämän uuden pariston tuoman tuloksen mukaan. 

Tämän kuun tulos on siis aivan sama kuin viime kuussa eli mitään muutosta ei tapahtunut, vaikka tapahtuikin. Kuukauden tulos on 0kg ja siihen vielä lisäksi +3cm lisää persukseen (ihan kuin sitä tarvitsisin mutta kun ylimääräisen paikkaa ei saa itse valita). 

Kroppamuutokset: 

Paino: -40,5kg (0kg)

Vyötärö: -35cm (ei muutosta)

Lantio: -33,5cm (+3cm)

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 

Elämäntaparemontissa auttamassa:

17.3.2017

Pastellinsävyssä kevättä odotan


Aurinkoista perjantaiehtoota! Taas on yksi viikko vedetty putkeen, mutta pakko sanoa että tämä viikko on ollut henkisesti rankempi koska on ollut niin paljon tekemistä. Osaan jo osan hommista itsenäisesti, mutta muutamissa on vielä opeteltavaa. Nyt on kaksi viikkoa oltu harjottelussa joten pitäisi ottaa nuo paperiniput eteen ja alkaa täyttelemään. Oli muuten ihana käppäillä harjottelusta kotiin kun tiet on jo aikalailla sulat ja sen perusteella heitin nastat talvitelakalle. Toivottavasti ei tule takatalvea. Ihanaa kun lupaavat aurinkoista viikonloppua joten täytyy ottaa siitä ilo irti. Näin myös joutsenpariskunnan ylilennon. Kevät taitaa tosiaankin tehdä tuloaan. Tykkään kevään tulosta myös siitä syystä, etten tarvitse enää lisävaloani, vaan pystyn ottamaan kuvat luonnonvaloa hyödyntäen.

Minkäslaisia suunnitelmia teillä on viikonlopulle? Aiotteko lähteä ulos nauttimaan auringonvalosta vai jotain muuta? Itse ajattelin mennä kävelemään tuonne luontoon kun ei ole enää nin liukasta. Aion myös keskittyä uuteen pokkarikirjaan jonka ostin. Olen yrittänyt lukea sitä jo monena iltana mutta oon väsähtänyt jo muutaman sivun jälkeen, eikä se johdu siitä että kirja olisi tylsä. Lisäksi pohdiskelin että jalkani ovat ansainneet pienen hoitohemmottelun (ihan täällä kotona). Täällä satoi viime yönä kaatamalla ja jäin miettimään että moniko lukija tykkää kuunnella sateen ropinaa, tai kokee sen rentouttavaksi? 


Kävimme eilen ostamassa oikein perinteisen kummilusikan tälle tulevalle kummitytöllemme. Siinä meni pieni tovi kun valittiin, mutta päädyimme sitten enkelilusikkaan. Maksoimme kaiverruksenkin siihen valmiiksi koska emme tiedä vielä nimeä joka tytölle on valittu, joten annamme tämän tehtävän vanhemmille. Tottahan toki mekin olisimme sen tehneet, jos vain tietäisimme nimet. Ymmärrän kyllä että tykätään pitää viimeiseen saakka salassa vaikka mulla on kyllä pieni epäilys yhdestä nimestä. 

Mut on peloteltu pariin otteeseen taas äidin asioilla. Ensin sain puhelinsoiton äidiltä joka kertoi kaatuneensa maton reunaan eikä ollut sieltä päässyt omin avuin sieltä ylös. Totesin että matot pitää ottaa pois, mutta äiti ei siihen vielä suostunut. Annoinkin sitten ukaasin että jos vielä kerrankin kaatuu, niin tulen omatoimisesti hakemaan jok'ikisen maton siitä huushollista ja poltan roviolla. Ja sitten tuli veljeltäni soitto ettei saa äitiä kiinni eikä avaa ovea kun takana käy koputtelemassa. Olin siinä jo tekemässä lähtöä äidille kun tuli ilmoitus että ei mitään hätää. Hitsit tuollainen pelottaa. Nyt mietinkin että pitäisikö huomenna käydä pikaisesti äidillä tekemässä nuo kännykän äänimuutokset että kuulee kun joku soittaa.  


Mekko - Zalando // Laukku - Furla // Sandaalit - Sokos // Kaulakoru - Kirppis

Mulla oli jokunen päivä sitten Facessa ja Instassa kysely että kumman mekoista ottaisin. Nyt olen valinnut ja otin tämän (vaalean)turkoosin värisen Little Mistress merkkisen mekon tuosta uusimmasta Zalandon paketistani. Moni arvasikin aika oikein, että tähän tulisin kallistumaan. Alunperin tilasin sieltä muutamat uudet housut kun oli kivalla alennuksella ja sitten nappasin myös kaksi mekkoa sovitukseen, ajatuksena että jommankumman pidän. Kallistuin turkoosin puoleen koska tämän värinen mekko mulla on ollut etsinnöissä siitä lähtien kun vanha mekkoni (joka siis suhtkoht samanlainen) kävi yläosastaan liian isoksi. 

Kun olin tehnyt päätökseni, otin nämä kuvat ja ihastelin (kuten teen vieläkin) miten täydellisesti nämä sointuukaan keskenään. Toimii myös ilman kaulakoruakin mutta halusin kokeilla tuota Siljalta ostamaani noiden Gaborin sandaalien kanssa, vaikka luulen että kesällä jalkaan valikoituu enimmäkseen helpot ballerinat. Millään jaksaisi odottaa ett saa laittaa tämän päälle. Huomaatteko muuten miten olen käsistäni ruskeampi, mitä jaloista? Täytyy taas tänä kesänä suosia jalkarusketusta ja toivoa että tuo syömäni porkkanamäärän takia rusketus tarttuisi nopeasti ja kestäisi pitkään.